11. tehtävä

Indikaattori kuvaa Madagascarin slummeissa asuvan kaupunkiväestön määrää prosentteina.

Olen 15-vuotias tyttö, jolla on vanhemmat, ja 8 muuta sisarusta. Asun Madagascarissa Antananarivossa slummialueella. Meillä ei ole paljoa rahaa, ja haluaisin lähteä tienaamaan sitä johonkin, että voisin elättää perhettäni. Isona haluaisin olla lääkäri tai opettaja, ja tienaisin hyvin. Kuulin, että kaupungissa tienaisi hyvin ja että siellä olisi hyvä elää. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, lähtisinkö etsimään parempaa elämää kaupungista, ja olen nyt tullut siihen tulokseen, että lähden. Halusin lähteä kotoa, sillä elämä siellä on todella köyhää, kotimme on pieni 11 henkiselle perheelle, ruoka ei riitä kaikille, sekä paikat ovat todella epähygienisiä. Lähden aamulla kotoa auringon noustua. Minua pelottaa, mutta samalla pidän toivoa yllä. Kävelen pitkin asfalttista tietä ja tulen tietullin kohtaan. Siinä minun pitää maksaa pari euroa, jotta pääsen kaupunkiin. Naisten pitää maksaa vähän enemmän kuin miesten. Kaikki eivät ole täällä tasa-arvoisia.

Kaupunki näyttää todella isolta ja erilaiselta, kuin minun slummikyläni. En osannut odottaa ihan tällaista. Kuvittelin, että kaupunki olisi vähän enemmän slummityylisempi, mutta olin väärässä ja hyvä niin. Kaduilla ei loju roskia ja muita jätteitä. Ihmisillä on hienoja vaatteita ja talot on hyvin rakennettu. Minua katsotaan halveksuvasti luultavasti vaatteideni tähden, mutta en anna sen masentaa itseäni. Tapaan erään sukulaiseni, joka on muuttanut tänne ennen minua ja hän lupasi auttaa etsimään töitä. Minun on erittäin hankala löytää töitä, sillä olen nainen, ja minulla ei ole hirveästi ennestään työkokemusta kaupungin töistä. Saan kuitenkin kovan etsinnän jälkeen töitä siivoojana erään rikkaan henkilön kodista. Ja mitä parasta, saan myös asua siinä talossa. Hän myös maksaa ihan kohtuullisesti. Voin antaa rahasta vähän vanhemmille sekä laittaa omaan säästöön opiskeluja varten. Minulla kävi todella, todella hyvä tuuri, että sain töitä, sillä täältä on erittäin hankala saada juuri minkäänlaista vakituista työtä.

Kaupungissa on paljon minun ikäisiä nuoria, mutta osa heistä asuu kaduilla, vaikka ei kuitenkaan slummeissa. Olen tutustunut pariin ikäiseeni tyttöön, mutta kenen tahansa kaveriksi ei kannata ruveta. Voi joutua suuriin ongelmiin, kuten joutua orjaksi tai päätyä johonkin rikolliseen jengiin. Kaikkiin ei todellakaan voi luottaa.

Olen nyt tienannut riittävästi koulua varten. Voin ostaa koulupuvun ja kirjat. Aloitan koulun seuraavassa kuussa, ja teen koulunkäynnin ohella runsaasti töitä edelleen ja saan asua tämän perheen luona, jonka siivooja olen. Olen todella onnekas ja erittäin kiitollinen, että sain näin hyvän uuden elämän alun. Olen rukoillut sitä pienestä asti.